Viikonlopun vietossa

Viikonlopuksi suuntasimme noin 250 kilometrin päähän Sorocabasta, josta löytyy väkiluvultaan suunnilleen Hämeenlinnan kokoinen pieni kaupunki, Itararé. Kaupungin keskusta on täynnä erikokoisia ja -mallisia, toinen toistaan hurmaavampia värikkäitä rakennuksia. Tiet ovat suurimmilta osin pientä mukulakiveä, joissa on huippukivaa kävellä kymmenen sentin koroissa!

 

 Ainakin viikonloppuisin ihmiset näyttävät iloisilta ja kiireettömiltä hengaillessaan kadun kulmilla, istuskellessaan pienissä paikallisissa ja kuunnellessaan livemusiikkia, tai viettäen iltaa omilla pihoillaan tuttujen kanssa. Puheen sorina ja musiikki kantautuvat joka suunnasta. Olen rakastunut.

 

 

 

Meillä oli lauantaina grilli-iltamat, jossa ruokaa oli tarjolla PALJON. Iltaan osallistui oman perheen lisäksi muita sukulaisia, lapsia sekä aikuisia. Illan aikana syötiin, juotiin, juteltiin ja pidettiin hauskaa ilman minkäänlaista kiirettä. Lasten käydessä nukkumaan, lähdimme katsomaan mitä kaupungin yöelämällä oli sinä iltana tarjolla.

 

Päädyimme hämyiseen baariin, joka alkoi täyttyä väestä heti mennessämme sisään. Livebändin aloittaessa paikka oli ääriään myöten täynnä. Paikassa ei ollut tuoleja, koska baarejahan ei ole tehty istumista varten! Jo parin tunnin tanssimisen jälkeen jalat olivat niin väsyneet, että korkkarit oli laitettava pöydälle ja tanssittava paljain jaloin. Kuinka huikeata oli tanssia ihmisten kanssa, kun he innolla opettivat omia tanssiliikkeitään ja kuunnella lauluja ja ihmisten puheita vaikka et tajunnut sanaakaan. Huippuilta.

 

 

Sunnuntaina suuntasimme käppäilemään vesiputouksille. Hitto, että oli hienon näköistä. Ei tämmöisiä paikkoja oikeasti voi vaan olla. Olin ihan sanaton.

Ainakin oli kiva baari-illan jälkeen mennä virkistäytymään, ja istuskella putouksen alla (ja juoda vettä, hahah).

 

Ja ensimmäinen shoppailureissu, done! Elämäni ensimmäiset farkkushortsit ostettu ja hyviksi todettu. Sitten nuo bikinit.. kuolen nauruun. Minun tyyliä eivät sitten millään tapaa, mutta kaikkeenhan tottuu. Maassa maan tavalla, joten kai minusta vielä semibrassi saadaan aikaiseksi.

 

 

 laitetaan tähänkin loppuun huomioita brasilialaisista:

- naiset ovat naisellisia (älyttömän paljon opittavaa)

- kaikki ihmiset ovat rentoja ja leppoisia (miksei suomalaisetkin!?!!)

 

-Sara

ps. haluan jäädä tänne.

 

Helsinki-Lontoo-Sao Paulo

Anteeksipyyntöni, että päivittely ennen reissuun lähtöä taisi jäädä. Oli niin kova kiire kotikonnuilla, etten edes matkaa tai blogia ehtinyt miettimään. Siispä... iso kiitos Hämeenlinnan ihmisille. Kivat kaksi viikkoa Hämeessä ovat takana; oli juhlimista, shoppailua, perussekoilua, olympialaisten seuraamista aamusta iltaan, sukulaisia, uusia tuttavuuksia, kahvikavereita ja kaikkea näiden väliltä!

 

 

Aikansa kaikkea.. maanantaina pommiin nukkumisen (yllätys) ja pikapakkaamisen (yllätys) jälkeen kellon lyödessä 17:10 tuli aika vaihtaa maisemaa, kun lento Helsingistä Heathrow'n kautta Sao Pauloon lähti ajallaan neiti Koponen turvallisesti kyydissään.

 

 

(Sattui muistikortilla olemaan muutama kuva kotoa, niin ajattelin päräyttää yhden tähän ihan vain vertailun vuoksi)

Sirkasta

Sorocabaan

 

 

Neljän ja puolen tunnin liikenneruuhkista selviytymisen jälkeen Sao Paulosta vihdoin perillä. Nyt siis edessä kahden ja puolen kuukauden mittainen vaihto Sorocabassa, Brasiliassa. Otanko sen ennemmin lomana, kouluna vai työnä, en vielä tiedä. Toivottavasti ainakin uutena hienona kokemuksena, joka opettaa sekä mahdollisesti kasvattaa minua (henkisesti) ja matkailunnälkääni entisestään.

 

 

Ainakin näin alkuun voin tehdä pienen yhteenvedon, minä olen niiiiin innoissani!

Kaikki on jännää ja uutta, maisemat ovat upeita, kaupunki ja koti näyttävät valloittavilta, aurinko paistaa ja bonuksena pihassa odottelee uima-allas.. en malta odottaa töiden alkua ja viikonlopun reissua sisämaahan!

 

 

loppuun ensimmäiset huomiot brasilialaisista joita en muka muistanut:

- ei englanninkielentaitoa (olen pulassa)

- ei ajotaitoa (olen samalla tasolla)

 

https://www.youtube.com/watch?v=FwK-n_YmSBg

 

-Sara

 

toinen kerta toden sanoo

Täällä taas, koitetaan, jos nyt paremmalla onnella jaksaisi aika ajoin keskittyä blogin kirjoitteluun. (Lyhyesti) ja ytimekkäästi minusta; ennakkoluulottomuus, avoimuus, ilo, nauru, ihmiset, ystävät, koirat, uni, pötköttely, urheilu, energia, talvi, lumi, lämpö, villasukat, koti, kahvi, sisustaminen, kynttilät, matkailu, kulttuuri, reggae, rock, musiikki, huuliharppu, juhliminen, festarit, heath ledger ja tunnelmalliset klubit ovat elämäni avainsanoja. 21-vuotias matkailualan opiskelija ja aktiivinen elämäntapaintiaani kirjoittelee arjen sankaruudesta & sattumuksista, matkailusta ja kaikesta mainitsemisen arvoisesta.

Hämeenlinnasta lähtöisin, ja tällä hetkellä Sirkassa, Levillä  majaileva jokapaikanhöylä. Matkailua ensimmäistä vuotta Lapin matkailuopistossa opiskeleva lukion suorittanut, ja omasta mielestään ihan fiksunoloinen tyyppi. Blogia lähdin kirjoittamaan syystä että, parin viikon päästä lähden rinkkani kanssa työssäoppimisjaksoa suorittamaan Sorocabaan, Brasiliaan, ja täällä infoilen elossaolostani ja tekemisistäni. 

Ensimmäisenä pysäkkinä reissulla on kuitenkin Hämeenlinna. Helmikuun puoleenväliin asti pelkkää tuttua ja turvallista. Home sweet home. Kaverit, ystävät, tutut, koirat sekä perheenjäsenet.. voi luoja, että on kiva nähdä kaikkia. En ole ehkä tajunnut kuinka paljon olen heitä salaisesti kaivannutkaan. 

Maailman ihanin koira, Lulu. Ette arvaa kuinka pitkään halasin ja pusuttelin. Kyllä tuota varmaan muutkin halailisi!?

Eniveis, tänään lähdetään porukalla kreibaamaan Hämeenlinnan huikeaan yöelämään ja sen jälkeen tarvitsen varmaan 1½ viikkoa iisiä eloa, että taas jaksan arjen ruutineja, hahaa! 

Päivittelen ennen lähtöä seuraavan kerran. Stay tuned.

 http://www.youtube.com/watch?v=b6vSf0cA9qY  

-Sara