Tajusin etten ole ollenkaan esitellyt näitä kotihuudeja, niin nappailin muutamia kuvia, että saisitte jonkinlaista käsitystä minkälaisella seudulla majailen.
Ensimmäiset kuvat ovat parvekkeelta, ja neljäs kuva läheiseltä kadulta.
WHIPIIII vihdoin.. viime viikonloppuna lähdimme Sao Pauloon shoppailemaan!
Materialismionnellisuus oli viime lauantaina niiiiiin päivän sana.
Matka Sorocabasta Sao Pauloon ottaa puolitoista tuntia ja toiset puolitoista tuntia meni Sao Paulon päässä odotteluun ja jonotteluun (ei siis sovi malttamattomille)!
Ruuhkissa autojen seassa pälyilevät myös myyjät, jotka kaupittelevat vettä, leluja,
pehmo-minioneita (oli sydäntäsärkevää katsoa niitä myyvien kulkevan auton ohitse), ruokaa, käsitöitä, kaikkea mahdollista.
Lisäksi on hauskoja veijareita, jotka pysähtyvät tekemään temppuja tai esimerkiksi jonglööraavat autossaistujien iloksi ja heille annetaan palkaksi vähän rahaa.
Voi elämä sitä ihmisten määrää.. Käänsitpä pään
vasemmalle, näit ihmisiä
oikealle, näit ihmisiä
eteenpäin, näit ihmisiä
taaksepäin, näit ihmisiä.
Vähän kuin Hämeenlinnassa kaikki asukkaat olisivat samaan aikaan kävelykadulla. Hahah.
Liikkeitä on kaikenkokoisia ja -näköisiä, monikerroksisia vaatekauppoja, katutasossa olevia ravintoloita, kadulle pystytettyjä hökkeleitä, vesipullokaupustelijoita jotka kävelevät pitkin katuja..
Laidasta laitaan on myös myyjiä, osa huutelee kadulla poikkeamaan liikkeessä, ja osa saattaa ottaa vaikka tirsoja sillä välin kun odottelee asiakkaita.
Verrattuna Suomeen, kauppakaduilla kaikki on halpaa; vaatteet, kengät, laukut.. jos siis haluaa lähteä shoppailumatkalle, niin lämpimästi suosittelen, mutta ihmismassojen ahdistaessa kannatan jättämään väliin.
Jalat rakoilla ja kädet täynnä ostoskasseja olin loppupäivästä täysin varma, että pyörryn ennenkö pääsemme takaisin autolle.
Taloja, taloja, taloja..
Tässä jotain, mitä kivaa sieltä löytyi.
Tuo laukku oli pommin varmasti jostain kuullut, että Sara Koponen on tulossa kaupunkiin...
Täällä myös kynsilakat ja meikkisiveltimet ovat ihan älyttömän halpoja!
Mullakaan ei kynsilakkoja satu hirveästi olemaan (eipä), mutta tämän reissun jälkeen ainakin on.
Ja asiaan ei liittyen, ravintolassa kun pyydät salaattia, niin muuten myös saat sitä salaattia!!!!
rauhaa & rakkautta ihmiset!
-Sara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti