Viikonlopun vietossa

Viikonlopuksi suuntasimme noin 250 kilometrin päähän Sorocabasta, josta löytyy väkiluvultaan suunnilleen Hämeenlinnan kokoinen pieni kaupunki, Itararé. Kaupungin keskusta on täynnä erikokoisia ja -mallisia, toinen toistaan hurmaavampia värikkäitä rakennuksia. Tiet ovat suurimmilta osin pientä mukulakiveä, joissa on huippukivaa kävellä kymmenen sentin koroissa!

 

 Ainakin viikonloppuisin ihmiset näyttävät iloisilta ja kiireettömiltä hengaillessaan kadun kulmilla, istuskellessaan pienissä paikallisissa ja kuunnellessaan livemusiikkia, tai viettäen iltaa omilla pihoillaan tuttujen kanssa. Puheen sorina ja musiikki kantautuvat joka suunnasta. Olen rakastunut.

 

 

 

Meillä oli lauantaina grilli-iltamat, jossa ruokaa oli tarjolla PALJON. Iltaan osallistui oman perheen lisäksi muita sukulaisia, lapsia sekä aikuisia. Illan aikana syötiin, juotiin, juteltiin ja pidettiin hauskaa ilman minkäänlaista kiirettä. Lasten käydessä nukkumaan, lähdimme katsomaan mitä kaupungin yöelämällä oli sinä iltana tarjolla.

 

Päädyimme hämyiseen baariin, joka alkoi täyttyä väestä heti mennessämme sisään. Livebändin aloittaessa paikka oli ääriään myöten täynnä. Paikassa ei ollut tuoleja, koska baarejahan ei ole tehty istumista varten! Jo parin tunnin tanssimisen jälkeen jalat olivat niin väsyneet, että korkkarit oli laitettava pöydälle ja tanssittava paljain jaloin. Kuinka huikeata oli tanssia ihmisten kanssa, kun he innolla opettivat omia tanssiliikkeitään ja kuunnella lauluja ja ihmisten puheita vaikka et tajunnut sanaakaan. Huippuilta.

 

 

Sunnuntaina suuntasimme käppäilemään vesiputouksille. Hitto, että oli hienon näköistä. Ei tämmöisiä paikkoja oikeasti voi vaan olla. Olin ihan sanaton.

Ainakin oli kiva baari-illan jälkeen mennä virkistäytymään, ja istuskella putouksen alla (ja juoda vettä, hahah).

 

Ja ensimmäinen shoppailureissu, done! Elämäni ensimmäiset farkkushortsit ostettu ja hyviksi todettu. Sitten nuo bikinit.. kuolen nauruun. Minun tyyliä eivät sitten millään tapaa, mutta kaikkeenhan tottuu. Maassa maan tavalla, joten kai minusta vielä semibrassi saadaan aikaiseksi.

 

 

 laitetaan tähänkin loppuun huomioita brasilialaisista:

- naiset ovat naisellisia (älyttömän paljon opittavaa)

- kaikki ihmiset ovat rentoja ja leppoisia (miksei suomalaisetkin!?!!)

 

-Sara

ps. haluan jäädä tänne.